Seppänen

Remington Steele

maanantaina 18.10.2010 luokassa Elokuvat

Miten olisi tällainen synkkä salaisuus. Kahdeksan­kymmentäluvun alun televisiosarja Remington Steele, en tiennyt siitä vähän aikaa sitten juurikaan mitään.

En tiennyt edes minkälaisesta lajityypistä oli kyse puhumattakaan juonellisista asetelmista. Tiesin toki, että sarja muodostui Pierce Brosnanin läpimurto­rooliksi, mutta siinäpä se olikin. Pysykääpä perässä.

Minua on aina kiehtonut jännitys ja hyppy tunte­mattomaan jossain muodossa. Useimmiten annan tilaisuuden kuitenkin mennä ohitse, mutta aina silloin tällöin tartun tiukasti täkyyn.

Olin järkiostoksilla Stockmannin Hulluilla päivillä tarkoituksenani tuoda kotiin ihan muunlaisia asioita. Sitten keksin hyllystä Remington Steelen ensim­mäisen tuotantokauden normaaliin kahdenkymmenen euron hintaan. Pyörittelin sitä käsissäni hetken ja yritin parhaani mukaan tehdä johtajatason järki­ratkaisun.

Sellaisen teinkin ja kävelin kassalle tuleva ostos kainalossani.

Kotiin päästyäni huomasin yhtäkkiä, että minulla oli DVD-levyjä vaikka muille jakaa. Tämä lähestysmistapa toimi oikein hyvin; kiva kun katsottavaa riittää.

Sitten avasin teräksensinisen kotelon ja paljastin mysteerisen sisällön. Ja ennen kun huomasinkaan, pyöri ensimmäinen osa jo ruudulla.

Tuottavuuden kannalta tämä on hieman vaarallinen tapa elää, mutta niin kauan kun sähköä riittää, saan tehtävät hoidetuksi.

En tiedä tulenko edes katsomaan muita kausia!

Vanhanajan henki on läsnä

Kuten mainitsin, en tiennyt sarjasta alun alkaen mitään. Siksi kahdenkymmenen euron upottaminen suureen tuntemattomaan tuntui varsin uskaliaalta. Eihän sillä kustanna kuin yhden baari-illan, mutta en mielelläni rahaa hukkaankaan heittäisi. Mistä sen tietäisi vaikka kotelosta kuoriutuisi uusi Lemmen­laiva?

Nyt useampia jaksoja katsottuani voin huokaista helpotuksesta. Sarja on juuri sellainen kuin alitajui­sesti haluaisin. Koska ensimmäinen tuotantokausi on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1982, täytyy vanhuuden näkyä ilmeessä jollain tavalla.

Niinhän se tekeekin. Miesten kampaukset ovat hieman tuhteja nykymakuun. Sellaisia jotka helposti yhdis­tetään kahdeksankymmentälukuun. Naisten kuontalot eivät niin helposti hypi silmille, heillä kun on aina ollut enemmän kortta muotoiltuna. Naisten kiiltävät hehtaaripuserot sen sijaan ovat ehtaa kasaria. Enkä puhu ruoanlaittovälineistä tässä.

Miehillä on puolestaan tosi ruman värisiä nahka­takkeja, jotka ainakin minä yhdistäisin suoraan 1970-luvun henkeen. Vaikka sinapinkeltainen aiheuttaa väristyksiä, muodostuvat ne katsomisen esteeksi tuskin missään vaiheessa.

DVD-versio antaa enemmän

Wikipedia antaa mielenkiintoisen anekdootin sarjan pakkaukseen liittyen. Kuten näette vierittämällä hieman ylöspäin, komeilee DVD-kotelossa vain Pierce Brosnan varustettuna tekstillä: Ennen kun hänestä tuli Bond, hän oli Remington Steele.

Sarjaa hieman katselemalla selviää helposti, että sen varsinainen tähti oli Stephanie Zimbalist. Hänen roolinsa kannessa on tyytyä pelkkään nimeen. Taustapuolella on viekoitteleva kysymys Kai muistatte Remington Steelen? Sarjan vanhimmat ihmiset ehkä vielä muistavat, mutta pääosan esittäjä Zimbalist lienee vaipunut jo unohduksiin. Eihän se hänen syynsä ole, että Brosnan sai kymmenen vuotta myöhemmin pienen James Bondin roolin, joka sementoi hänet nykykansan tietoisuuteen.

Sarjan jokainen jakso alkaa koukuttavilla kiusaus­paloilla alkavan jakson annista ja jatkuu satunnais­katsojaystävällisesti kertomalla mistä sarjassa oikein on kyse:

• Try this for a deep, dark secret.
• The great detective Remington Steele?
• He doesn’t exist. I invented him. Follow.
• I always loved excitement so I studied and apprenticed and put my name on an office.
• But absolutely nobody knocked down my door.
• A female private investigator seemed so feminine.
• So I invented a superior, a decidedly masculine superior.
• Suddenly, there were cases around the block.
• It was working like a charm until the day he walked in with his blue eyes and mysterious past.
• And before I knew it, he assumed Remington Steele’s identity.
• Now I do the work and he takes the bows.
• It’s a dangerous way to live but as long as people buy it, I can get the job done.
• We never mix business with pleasure.
• Well, almost never.
• I don’t even know his real name!

Yleensä DVD-katselussa alkutunnusten tuijottaminen jakso jakson perään tuntuu tyhmältä, mutta joissain tapauksissa siinä on järkeä. Esimerkiksi tässä. Stephanie Zimbalistin yksinpuhelu on hyvin kirjoi­tettu ja pysäytyskuvat erinomaisesti valittu. Zimba­listin kaunis ääni ja ilmeikäs tulkinta tekevät introsta mieleenpainuvan, sellaisen jonka katselee ja kuunte­lee perä perän jälkeen ihan mielellään.

Olen havainnut samanlaisen ilmiön myös True Bloodin tunnuspätkässä.

Remington Steele ei kulje ryppyisenä

Remington Steelen anti kepeän komedian ja hallin­noidun dialogin lisäksi on pukeutuminen. Varsinkin miesten klassisesta vaatet­tamisesta kiinnostuneilta kuola vain valuu, kun Brosnan vaihtaa asusteensa jokaiseen kohtaukseen. Jos haluat katselle häntä vartalonmyötäisissä pikku­pukineissa, on tämä sarja juuri sinulle.

Jos tykkäät myös kevyestä ja kepeästi juonesta, et aja ojaan vieläkään. Mutta jos haluat ahdistusta ja angstia, kannattaa sinun katsoa muualle.

Minä taas pidän nuo kaksi aina toisistaan erossa.

Tai no, melkein aina.