Seppänen

Televisiosarjojen katsomisen logiikka

lauantaina 20.3.2010 luokassa Elokuvat

True Bloodin huulet

Katsoin True Bloodin ensimmäisen tuotantokauden DVD:ltä. Tämän kirjoituksen kannalta on merkit­tävää, että katsoin sen juuri siltä.

Televisiosarjoista saa parhaimman hyödyn, kun niiden jaksot katsoo riittävän tiiviisti perätysten. True Bloodin 12 jaksoa vievät kolme kuukautta, jos niihin käyttää aikaa viikon per jakso, millainen oletan esitystahdin televisiossa olevan. Tässä ajassa edellisen jakson muistot alkavat olla jo varsin hämäriä, kun seuraava on vasta tulossa. Mutta katsomalla kaksi jaksoa illassa kuutena peräkkäisenä päivänä, saa yhden tuotantokauden tiiviissä ja tunnelmaisessa paketissa.

Vuokraamalla autuuteen

Tuskin olisin edes katsonut koko sarjaa ellen olisi huomannut sen tulleen videovuokraamon valikoimiin. Sarjan tuotantokauden ostohinta näyttää suomen­kielisillä teksteillä olevan noin 32 euroa, mutta vuokrattuna sen saa seitsemällä. Tällä erolla on hyvin paljon merkitystä. Vaikka 32 euroa on suurin piirtein saman verran kuin Blu-ray-elokuvan ostohinta kivi­jalkakaupassa, on se silti sen verran enemmän, että vain todellinen harrastaja tarttuu syöttiin.

Satunnaiselle viihteenetsijälle — comme moi — seitse­män euroa kuulostaa jo paljon paremmalta. Vuok­raamalla asettaa itsensä kuitenkin aikarajoitteen alaiseksi. Viiden levyn paketin saa tuolla hinnalla katsottavaksi kolmeksi vuorokaudeksi, mikä tietää tiukkaa neljän tunnin päiväsessiota mikäli mielii saada ne kaikki katsotuksi. Työviikolla illat taitavat loppua kesken, kommenttiraidat ainakin jäävät kuuntelematta.

Mutta jos levyt kopioikin kiintolevylle, saa ne katso­tuksi maltillisemmin ja nautinnollisemmin kahden tunnin erissä. Tietenkin lainopillisesti elokuvien suojauksien purkaminen (mitä kopiointi vaatii) on kiellettyä, mutta moraalisesti ei ongelmaa ole. Kunhan tuhoaa aineiston katsomisen jälkeen.

Epätasa-arvoinen yhteiskunta

Tässä ollaan siinä tilanteessa, että tietoyhteiskunnan kehittäminen on vain nörttien yksinoikeus. Suojat­tujen DVD-levyjen kopiointi kiintolevylle on todella yksinkertaista, mutta taitaa silti olla tavalliselle kansalaiselle liian monimutkaista. Tässäkin tapauk­sessa tieto lisää valtaa. Parhaimman nautinnon saavat ne, jotka osaavat ja tietävät asioita. Muiden täytyy tyytyä annettuihin reunaehtoihin, joko katsoa koko tuotantokausi nopeutetusti tai maksaa ekstraa ylimääräisistä vuorokausista.

 

Aiemmat kirjoitukset

 

Voi olla vain yksi — Lauri Seppänen