Tunteelliset elokuvat
tiistaina 9.3.2010 luokassa Elokuvat
Lehdessä kolumnisti paljasti kuinka vuolaasti hän oli appensa kanssa itkenyt katsoessaan Cherbourgin sateenvarjoja. Kuinka miehet olivat katsoneet kummissaan moista vuodatusta. En elokuvaa näkemättä osaa sanoa johtuuko tämä filmin surullisuudesta vai onko se vain niin liikuttava, mutta uskotaan sanomaa.
Tämä vain tuli mieleeni, sillä vetoavat elokuvat muihinkin tunteellisella tasolla. Minulle se elokuva on V niin kuin verikosto.
Kun V on juuri saanut tapettua Creedyn ja hänen miehensä, ja linkuttanut takaisin metroasemalle, sanoo hän kuollessaan Eveyn käsivarsille jotain hyvin kaunista:
Voiko kohtaus tuosta enää kaunistua. Olen katsonut elokuvan kolme kertaa ja joka kerta kyynel on vierähtänyt silmästä. Pystyisin toki hillitsemään itseni — olenhan koko elämäni opetellut pitämään tunteeni kurissä — mutta miksi? Elokuvista saa eläytymällä niin paljon enemmän irti.
Wachowskin veljekset kehittelivät romantisointia jo Matrixissa, mutta ylsivät korkeimmalle tasolle vasta seuraavassa tuotannossaan. Tarvittiin vielä yksi elokuva, jotta kyynelkanavat aukeaisivat ja tunteet purkautuisivat, joten unohtakaa Casablanca ja katsokaa V niin kuin verikosto, jos mielitte nykyajan rakkaustarinan pariin.
Nyyhkytellään kun tavataan.