Ensimmäinen autovideoni
torstaina 28.1.2010 luokassa Valokuvaus
Jo ties kuinka kauan olen halunnut kuvata näkymää auton tuulilasin lävitse niin kuin monissa elokuvissa on tunnelman vuoksi tehty vieläkin pitemmän ajan verran. Ajatuksena niissä on tietenkin parantaa immersion tunnetta muuten lakonisessa kaksiulotteisessa videomaailmassa.
Ilman videokameraa tätä ei ole kannattanut yrittää. Ruudun lävitse ammutut valokuvat tuppaavat olemaan tylsiä, vailla dynaamisuuden eteenpäin viemää voimaa. Mutta nyt videokuvausominaisuudella varustetulla järjestelmäkamerallani tämä on vihdoinkin muuta kuin unta.
Sopivan tilaisuuden ja kameran mukanaolon myötä, päätin yksi kerta toteuttaa ikiaikaisen haaveeni. Laitoin kameran kojelaudalle, painoin tallennuksen päälle ja aloin kuvata.
Ensimmäiseksi autovideokseni tuli tällainen lyhytpätkä, jossa käynnistän moottorin ja lähden liikkeelle. Ohitan ensin KGB:n kätyreiden pakettiauton, mutta huomaan pian sen jälkeen tieni tukkeutuvan. Pyörähdän takaisin, ohitan heidät uudemman kerran ja pysähdyn valtatien juureen odottamaan liikennevirran taukoamista. Sen koittaessa lähden liikkeelle ja… Mitä sitten tapahtuu, sen saatte tietää vain katsomalla videon.
Teknisiä ongelmia
Tämän videon myötä havaitsin kuvaamiseen liittyvän kaikenlaista pientä tiedostamisen arvoista. Kameran sisäänrakennettu mikrofoni esimerkiksi on kohtalaisen herkkä ja tallentaa kaikki itsekseen höpisemiset ja ähkimiset (ette halua tietää) liiankin hyvin. Myös kojelaudan kautta kulkeutuvat värinät liittyvät lopulliseen teokseen. Valotuksen kommervenkit kannattaa nekin opetella näin kantapään kautta ennen sen suuren sinfonian julkaisemista. Osan ongelmista pystyy ratkaisemaan suoraan vaikka ulkoisella mikrofonilla ja paremmalla kiinnityksellä.
Mutta muuten autovideo näyttää alkujaan juuri niin hienolta kuin sen kuvitteli olevan. Videoita jää ihan seuraamaan vain katsellakseen alla vilistävää maantietä ja kuunnellakseen tuulen huminaa.