Seppänen

Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää

perjantaina 8.1.2010 luokassa Graafisuus

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Suomen suurimmaksi mainostetussa kauppakeskuk­sessa Lempäälässä. Saaliikseni tarttui sen yhden pakollisen kuvan lisäksi myös lakana ja tyynyliina Finlaysonin liikkeestä. Myyjä antoi ehtaa armeliaisuuttaan myös paperikassin kaupan päälle.

Ihmisillä tuntuu olevan paljon mielipiteitä liikkeiden paperikasseista. Osalle ne ovat arjen luksusta, osalle taas tarpeetonta luonnon kuormitusta (eihän niitä pysty käyttämään edes roskapussina!). Harva niitä kuitenkaan säästää, ostajalle kassin perimmäinen tarkoitus on helpottaa tuotteen kuljettamista kotiin ja myyjälle asiakkaan auttamisen lisäksi avata mahdol­lisuus pienimuotoiseen mainostukseen.

Mutta takaisin tähän nimenomaiseen Finlaysonin kassiin. Se näytti ensisilmäykseltä hyvältä. Teksti ja grafiikka oli sommiteltu taiten, ja värit valittu yhtiön paletista.

Mutta sitten huomio kiinnittyi ammottavaan kaameuteen keskellä tekstiä. Keskimmäisen rivin V- ja Ä-kirjainten väli on vähätellenkin ilmaisten valtava. Jos Ä-kyyliä hieman tönäisisi pomppisisivat ne aukosta lävitse. Ensimmäinen ajatus tietenkin oli: onko graa­fikko koskaan kuullut kirjain­välistyksistä? Niitä on ihan luvallista säätää käsin, jos niitä ei ole kirjain­leikkaukseen erikseen määritelty.

Hieman pitempi analysointi toi mieleen muutaman muunkin asian. On mahdollista, että graafikolla on ollut kiire, hänelle on maksettu liian niukasti tai hän on ollut nyrsiintynyt asiakkaaseen ja sen takia jättänyt typografian hienosäädön väliin. Mutta kaikista näistä syistä huolimatta luulen perimmäisen ongelman olevan tavanomaisempi.

Graafikko, jota kutsumme tässä neiti X:ksi, on tehnyt Finlaysonille pohjan, johon vähemmän kyvykkäät yri­tyksen edustajat ovat sitten kehitelleet ihan omiaan. Tästä kielii vaikkapa se, että T- ja A-kirjainten väli, kuten muidenkin, on välistetty kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Fonttiin on siis koodattu sisään kirjainten välit kaikkiin muihin kirjaimiin paitsi Ä:hän, ja sekös meitä skandinaaveja ärsyttää.

Jos haluaa saada myös Ä-kirjaimen ympärillä olevat välit kuntoon, vaatii tämä käsisäätöä, mitä harvoin löytyy typografisen ammatin ulkopuo­lelta.

Mitä muuta?

Positiivisena puolena mainittakoon mainos­lauseen monitulkintaisuus. Kunhan ette vain ajattele tekstiä maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää millään sopimattomalla tavalla.

Sehän olisi tuhmaa.

 

Aiemmat kirjoitukset

 

Voi olla vain yksi — Lauri Seppänen