Punainen silmä

Blogi, maanantaina 15.6.2009,

Olin huomannut, että minulta oli jossain vaiheessa purskahtanut verisuoni silmässäni. En varsinaisesti osaa sanoa milloin tämä oli tapahtunut. Huomasin vain yhtäkkiä, että valkoisella pohjalla oli yksi hieman levinnyt suoni. Ajattelin tietenkin tämän menevän ajan mittaan ohitse, näinhän näillä on tapana tehdä. Elimistö hajottaa valkuaisaineet ja proteiinisäikeet vähitellen.

Tänä aamuna menin muina miehinä kylpyhuoneeseen puoliksi unissani kuten aina. Kun ryhdyin pesemään käsiäni ja kasvojani, katsahdin peiliin. Toisesta silmästä oli neljäsosa punaisen maton peittämänä. Lievästi levinnyt suoni oli pusertanut ympäristöönsä oikein kunnolla verenkierron oheistuotetta.

Jos en olisi tosimies, olisivat jalkani voineet tutista yllättävän löydön edessä. Mutta kun olen niin huomasin myös kuinka fysiologiset ominaisuudet määrittelevät veren leviämisen aluetta. Puhjenneesta suonesta pirskottunut aine on rajautunut tiukasti silmämunan valkoiselle alueelle, välttäen leviämistä värikalvolle. Tämähän on tosi hyvä juttu näkemisen kannalta. Olisi ikävä kulkea vailla toisen silmän näkökykyä.

Seuraavaksi tässä odotellaan koska kehon työläissolut saisivat pilkottua veren punasolut, jottei tarvitsisi koko ajan toistella näkisittepä sen toisen kaverin.

Kirjoitus kuuluu sarjaan Vammani — Mina skador, osa V. Edellinen osa.