Veren maku suussa

Blogi, maanantaina 5.1.2009,

Kävin tänä aamuna vedättämässä takahampaani pois. Projekti oli ollut jo pitempään vireillä, mutta vasta viime vuoden lopulla päätin toteuttaa sen. Vedätys onnistui kohtalaisen hyvin, mitä nyt hammaslääkäri hieman tarvitsi timanttileikkuria, kun ei saanut hammasta pihdeillä pois.

Nykyisin hampaan poisto on aika suoraviivainen toimenpide. Tikkejäkään ei laiteta syntyneeseen kuoppaan, jos ientä ei tarvitse viiltää. Aamupäivä meni sitten leuka toiselta puolelta tunnottomana käyskennellessä ja veristä vaahtoa maistellessa.

Kävin heti lääkäristä päästyäni hakemassa apteekista särkylääkettä. En olisi edes saanut reseptiä, ellen olisi sitä vasiten pyytänyt. Ehkä lääkäri luotti kivun jalostavaan voimaan ja oli sitä mieltä, että paranee se vamma ilmankin lääkitystä. Sen se varmasti tekee, mutta elämä siinä ympärillä ei ole yhtä auvoista. Olen toistaiseksi ottanut vain yhden tabletin, joten näin jälkikäteen ajatellen kipu ei olisi ollut sietämätöntä. Lieväksi jomotukseksi tunne ehti käydä ennen kun otin lääkkeen.

Tiedän kyllä, että tosimiehet popsivat kahdeksansataisia, mutta menee tämä alkunälkään. Olisi sinänsä mielenkiintoista tietää kuinka paljon Orion on lääkärille tarjonnut hyvityksiä, jotta hän määräisi potilailleen juuri heidän lääkettään. Ei niin, että vajaan kolmen euron kustannuserä joka viides vuosi mitenkään ylitsepääsemättömän kallista olisi. Lää­ke­val­mis­ta­jal­le sen sijaan voi pienistä puroista kertyä suuri virta.

Pitäisi varmaan trokata ylimääräiset lääkkeet, sillä tiedän tarvitsevani vain muutaman tabletin. Vanhaksihan ne muuten menevät.

Kirjoitus kuuluu sarjaan Vammani — Mina skador, osa IV. Seuraava osa. Edellinen osa.