Vaarallinen tietotekniikka

Tietotekniikka, perjantaina 6.4.2007,

Vanhoista elokuvista löytää aina uutta, kun ne katsoo uudemman kerran myöhemmällä iällä. Pieniin asioihin ei silloin aikoinaan tullut kiinnitettyä huomiota, mutta nyt kokemuksen ja tiedon kartuttua on perspektiivi aivan toinen.

Otetaan esimerkiksi Vaarallinen tehtävä ja sukelletaan sen myötä senaikaiseen tietotekniikkaan.

Kuvakaappaukset kertovat

Elokuvan valmistumisen aikoihin vuonna 1996 itse olin juuri vapautunut harmaista kahleista, ja internet kirjoitettiin vielä isolla alkukirjaimella. Operaattorit olivat myös heränneet ruususen unestaan uuden tiedonsiirtotavan mahdollisuuksiin, eivätkä pitäneet termin Tiedon valtatie käyttämisessä myynninedistämisessä mitenkään kornina.

Internetin selailuun tarvittiin luonnollisesti nettiselain.

Oi, Netscape Navigator! Tuo edistyksellisyyden ensimmäisen airut ja vapaan maailman esikuva oli juuri napannut selainvaltikan itselleen. Nettisivujen taustaväri oli muodin mukaisesti harmaa.

Tietokonenäytöt olivat tehotyöasemissa myös kookkaita eikä nestekidettä löytynyt kuin kannettavista ja taskulaskimista. Näyttö, suurikin, oli tapana laittaa keskusyksikön päälle. Veihän kokonaisuus sillä tavalla vähiten tilaa. Elokuvan lavastajat olivat varmuuden vuoksi laittaneet toisen keskusyksikön näytön viereen näyttämään hyvältä.

Ergonomia ei vielä ollut päivän sana. Moni onnistui kehittämään itselleen jännitysniskan kuvan kaltaisilla rakennelmilla. Smokki oli yleinen tietokonekäyttäjän varustus, kuten vaahtosammutin laitteen vieressä.

Kun blogeja ei ollut vielä keksitty, tyydyttivät ihmiset digitaalisen keskustelun tarpeensa uutisryhmissä. Halutun ryhmän löytäminen valtaisasta virrasta oli hankalaa, sillä koko listaus mahtunut tuonaikaisiin pieniin näyttöihin. Näppärä käyttäjä syötti etsi-kenttään hakulauseen scroll usenet groups ja pystyi tämän jälkeen katselemaan myös vierityksen päässä olevia ryhmiä.

Ryhmiä olikin joka persoonalle, kuten blogeja nyt. Esimerkiksi alt.adjective.noun.verb.verb.verb oli tarkoitettu heille, jotka suhtautuivat verbeihin vakavissaan, mutta sietivät myös adjektiiveja ja substantiiveja siinä sivussa. Ryhmän alt.aeffle.und.pferdle kohderyhmä ei ollut edes tuolloin kristallinkirkas. Kielitaitoiset voivat etsiä menneisyyden haamua Wikipedian artikkelista. Who you gonna find?

Muita uutisryhmiä samasta listauksesta: alt.aldus.freehand, alt.aldus.pagemaker, alt.alien.vampire.flonk.flonk.flonk, alt.amazon-women.admirers, alt.american.automobile.breakdown.breakdown, alt.amiga.demos. Ainakin elokuvan tekijöillä on riittänyt huumorintajua ja itseironiaa. Sekä kykyä pysyä tietotekniikan virtausten äärellä.

Ja sähköposti! Noihin aikoihin ihmiset alkoivat ottaa ensiaskeleitaan sähköisessä viestinnässä. Roskapostista ei ollut kuultu ja postiprotokollan yksinkertaisuuskin oli toista luokkaa; jos halusi lähettää Max-nimiselle henkilölle viestin, onnistui se syntaksisesti näin: Max@Job 3:14.

Lähetä-napin painalluksen jälkeen sai eteensä animoidun kirjekuoren kuvan. Saikohan vastaanottaja toimialueella Job 3:14 ilmoituksen: You've got mail?

Tiedon siirtelyyn käytettiin levykkeitä. Jos luulette eliitin käyttäneen tuolloin piskuisia 1,4 megatavun korpakkeita, olette väärässä. Parempi, kehittyneempi väestö siirsi tietoaan 230 megatavun magneto-optisiin varastoihin, joihin mahtui melkeinpä koko kiintolevyn sisältö. Ja ainakin yksi NOC-lista.

Käyttäjien siisteyskäsitykset kylläkin vaihtelivat, ja jotkut työnsivät tahraantunutta mediaa aseman sisään varsin surutta. Toivottavasti muisti sentään vetää lukuaukon metallisuojan ensin sivuun ja puhaltaa pölyt pois. Toisaalta lukupäiden toleranssit olivat tuolloin sallivampia.

CIA:n päämajassa Virginian Langleyssä rajoitettuihin tiloihin pääsi näppäilemällä oikea kuusinumeroinen koodi ja antautumalla iirisskannaukseen. Näppäimistöstä löytyi myös kreikkalaisia kirjaimia, ihan varmuuden vuoksi. Tähti ja risuaita olivatkin liian rahvaanomaisia sivistyneelle agentistolle.

Nestekidenäytön vierivä ohjeteksti kuului asiaan.

Viestintä tien päällä, ja myöskin raiteilla, hoidettiin langattomasti, jo tuolloin. Ensimmäisistä matkapuhelimista oltiin jo päästy ja taisi matkaviestinten toinen tai kolmas sukupolvi olla jo käytössä. Matkapuhelimien muotoilu henki vahvasti vielä kahdeksankymmentälukua, mutta eihän se toiminnallisuuteen vaikuttanut. Kannettavat tietokoneet noudattivat samaa funktionaalista kaavaa.

Aika oli muutenkin suotuisa teknisille innovaatioille ja ajan auraukselle seuraavalle vuosituhannelle toimien siemenenä tälle päivälle. Ilman Vaarallista tehtävää emme olisi tässä nyt.

Elokuvan tietoteknistä triviaa löytyy Wikipedian artikkelin lopusta.