Tietoteknistä ääriurheilua

Tietotekniikka, sunnuntaina 15.10.2006,

Ihmiset hakevat elämyksiä ja kokemuksia kartuttamaan elinkaartaan. Yhdet loikkivat kallionlaelta base-hyppyjä, toiset kiipeävät Haltille ja kolmannet muuttavat Nepaliin vuodeksi paastoamaan. Osa suhtautuu asiaan käytännönläheisemmin ja hankkii vaikka nelivetomaasturin kadunvartta koristamaan, puristaa hammastahnatuubia keskeltä, tankkaa 99-oktaanista bensiiniä ja äänestää Vasemmistoliittoa. Osa osallistuu taas ultramaratonille.

Miksi tietotekniikka olisi yhtään sen kummempaa? Myös tietokoneilevat ihmiset kaipaavat elämyksiä, sykähdyttäviä asioita. Keinot ovat vain toiset. Pääasiassa ja -osassa on tietenkin tietokone, tuo suurenmoinen laite jota ilman ei pysty elämään.

Tietotekninen ääriurheilu on juuri sellaista. Sitä kuvataan superlatiivein; hyvä ei riitä, tarvitaan vähintäänkin parempi, mutta mieluiten paras. Siinä kannatetaan Mikko Rauhalaa, katsotaan kaikki Tähtien sodat yhden viikonlopun aikana, ostetaan markkinoiden suurin kiintolevy, hankitaan näppäimistö josta puuttuvat näppäinhattujen merkinnät ja kehitetään karpaalitunnelisyndrooma molempiin ranteisiin. Tietotekninen ääriurheilu on äärimmäistä toimintaa, ja sen harjoittajat ovat ylpeitä itsestään.

Kuvani on suuri, suurempi, suurin

Useimmat nettikuvat pieniä, muutaman sadan pikselin veroisia suuntaan ja toiseen. Omalla tietokoneella käsiteltävät kuvat voivat olla jo suurempia, ehkä pari tuhattakin pikseliä kanttiinsa. Painoon menevät kuvat ovat vähintään samaveroiset, isommatkin.

Mutta miksi tyytyä tähän? Miksei kokeilisi kerrankin rajoja ja loisi todella suuria kuvia, kun se kerta on mahdollista. Tarkoitan TODELLA suuria kuvia. Lähdetään liikkeelle 10 000 pikselistä, joka on hyvä alku joskaan ei riittävä. 30 000 pikselin jälkeen jo kuvankäsittelyohjelmatkin varoittavat taaksepäin yhteensopivuudesta. Mutta ei tämä riitä, ajattelin pikemminkin luokkaa 100 000 pikseliä suuntaansa. Tässä vaiheessa aletaan jo puhua ääriurheilusta.

Ja mikä parasta: tein 100 000×100 000-kokoisen kuvatiedoston iloksenne. Ladatkaa siitä ja tuntekaa tietoteknisen ääriurheilun hapokas maku suussanne.