Lainanäytöissä

Laitteisto, maanantaina 1.5.2006,

Saaga jatkuu, nyt käytössä on jo toinen näyttö lainassa. Edellisen jouduin luovuttamaan takaisin hyödyllisempään ja kansantaloutta kohentavaan käyttöön. Tämänhetkinen näyttö onkin oikea insinöörien taidonnäyte, 14-tuumainen laatunäyttö 1990-luvun alusta, sieltä tietotekniikan kultamaasta Italiasta. Muistaako kukaan aikoja, jolloin Olivetti kasasi vielä tietokoneita? Minä muistan. Näytön maksimiresoluutio on hulppeat 800×600, mikä ei kuitenkaan realisoidu enää tänä päivänä käyttäjän iloksi. Näytön signaali ei jostain syystä toimi Windows-käytössä moitteetta. Näkyvä kuvan ala on 800 pikseliä vaakaan ja 600 pystyyn kyllä, mutta kuva on litistynyt suorakaiteen muotoiseksi pieneksi laajakangassuikaleeksi näytön oikeaan reunaan. Kokoa on viivaimen mukaan 24×14 senttimetriä.

Näyttö ottaa myös häiriösignaalia matkapuhelimen radioaalloista. Ihan kuin valmistaja ei olisi huomioinut matkapuhelimia näytön suunnittelussa ollenkaan. Lämpöäkin kehittää ihan mukavasti, huonelämpötila on noussut jo reilulla asteella. Ei taida läpäistä TCO’99-standardia (TCO-märkning på två minuter). Lisäksi näyttö kehittää outoa lämpimän sähkön hajua huoneen täyteen. Ei tuoksu epämiellyttävä ole, niin kuin ei diesel-pakokaasukaan. Mutta sanon tämän varmuuden vuoksi: jos bloggaustaukoni venähtää epätavallisen pitkäksi, olen joko pyörtynyt tai hallusinoin. Either way, den första mai here we go.