Luettua: Tyyliä!

Yleinen, sunnuntaina 14.8.2005,

Tyylikirjojen koeluenta jatkuu, yrittäkää kestää. Viimeksi oli kyseessä Mistä tyyli?, nyt Per Nilssonin kirjoittama Tyyliä! — Pukeutumis- ja tapaopas miehelle. Mitään omaperäisyyksiä kirjojen nimet eivät ole, mutta sisältöhän näissä on tärkeintä. Nilssonin meriiteistä löytyy vakanssi ruotsalaisesta Slitz-aikakauslehdestä, joten kannattaa kuunnella mitä hänellä kirjoitettavanaan.

Kirjassa Mistä tyyli? ongelmana oli liika keskittyminen miehen elämäntavan ja käyttäytymisen kerrontaan. Siellä selitettiin kaikki käyttäytymisen kultaiset säännöt, mutta käytiin lävitse liian heikosti varsinaiset tyylin ohjeet. Nilssonin kirjassa suhteet ovat toisin päin — ja kohdallaan. Vaikka otsikossa onkin mainittu sana tapaopas, vie se sivuja ilahduttavasti vain alku- ja loppupuolelta. Alussa on käsitelty tervehtimisen taidot muutamalla sivulla ja lopussa alkoholi, sikarit ja kukat. Molemmat olisi voinut jättää pois, mutteivat ne liikaa sivuja silti vie.

Sisältö

Varsinainen anti alkaa toisesta luvusta jatkuen seuraavat viisi. Välillä käsitellään

• 2. Miehen vaatekaapin perusosaset Miten vaatteet on mitoitettu, minkälaisista kankaista ne on valmistettu, minkälaisia takkeja, housuja, paitoja on olemassa, ja käsitellään vielä vaatteiden armeija-alkuperääkin.
• 3. Miten eri vaatekappaleita voi yhdistellä tahdikkaasti? Minkälaiset värit ja mitkä vaatteet sopivat sopivat yhteen sekä mitä kuuluu miehen vaatekaapin perustavaroihin.
• 4. Kaikki päällepantavat lisävaatteet lueteltuna Kengät, sukat, solmiot, taskuliinat, silmälasit ja kellot. Mitä hienouksia niihin liittyy?
• 5. Vaatteiden peseminen ja pesumerkinnät Miten ne saa puhtaaksi, silitetyksi, taitelluksi matkalle. Myös kenkien huolto.
• 6. Toilettituotteet Kaunistautumiseen liittyvät tilpehöörit: ihonhoito, parranajo, hiuksien huolto, kynnet, tuoksut.
• 7. Virallinen ja juhlapukeutuminen Juhla-asu, tumma puku, smokki, saketti, frakki. Myös pöytätapoja.

Ruusuja

Aika kaikenkattavasti on 190 sivuun saatu mahdutettua tärkeimmät asiat. Huomionarvoista on, että on osattu tinkiä oikeista asioista (esimerkiksi kehykset ja silmälasit), käsitellen tärkeämpiä laajemmin (vapaa-ajan vaatetus).

Toisessa luvussa on erinomaisen tarkasti selitetty eri kangaslaadut. Siis millaisia vaatteita saa puuvillasta ja villasta, jotka lienevät eniten käytettyjä materiaaleja keinokuitujen jälkeen. Sivuilla on myös näytekuvat jokaisesta kangaslaadusta, mainio apu tekstiilialan ulkopuoliselle. Hypistelemään ei pääse, mutta lähelle silti.

Nostaisin esille myös luvun kolme annin. Siihen on otettu esimerkeiksi rennon perjantain, farkkutyyliin, taiteilijatyylin, perinteisen työpukutyylin, nahkatakkityylin ja vapaa-ajan tyylin vaatevalikoimat. Varsinkin vapaa-ajan ohjeistuksia ei perinteisesti tyylioppaista löydy ja se on mielestäni puute.

Yleensä tyylioppaat keskittyvät pilkuntarkasti esittelemään pukupukeutumisen saloja, toisin sanoen luvun seitsemän antia. Tässä on onneksi osattu lopettaa ajoissa. Tumman puvun, smokin, saketin ja frakin käyttökohteet ja yksityiskohdat on selitetty riittävän tarkasti, muttei ylitsevuotavasti. Hyvä näin, useimmat miehet viettävät suurimman osan elämästään muualla kuin juhlissa.

Kirjan kuvituksena on käytetty pysäytyskuvia elokuvista. Tämä toimii yllättävän hyvin, sillä harvassa on yhtä vaihtelevaa pukeutumista nähtävissä kuin elokuvissa. Kuvia ei ole identifioitu, mutta tunnistan niistä ainakin Cape Fearin, Pulp Fictionin ja Blues Brothersin. Pysäytyskuvat on sijoitettu teemallisesti oikeiden kappaleiden yhteyteen; esimerkiksi John Travolta verenpunaisessa puvussa puhdistamista käsittelevän kappaleen alussa.

Suomennos ruotsista on sekin onnistunut. Kääntäjä Raija Sairanen ei selvästi ole mikään kirjaviisas (tai sitten hänellä on hyvät suhteet). Paitsi että teksti on soljuvaa on se myös käsitteellisesti onnistunutta. Termit ovat oikein, tai ainakin siltä vaikuttavat, ja sisältö on sopeutettu Suomeen.

Risuja

Kritiikiksi sanoisin, että osassa ohjeista on enemmänkin kuultavissa kirjoittajan mielipide ja asenne kuin yleishyödyllinen neuvo. Kirjoittaja esimerkiksi hyväksyy vapaa-ajan kengiksi loaferit, muttei purjehduskenkiä. Itse arvottaisin ne samalle viivalle. Moittisin myös kirjan kannen värejä; mustasta tekstistä hopeanvärisellä taustalla on vaikea saada selvää valon heijastuessa silmiin. Kirjaa saa oikein käännellä ennen kun heijastuma on poissa häiritsemästä.

Suositus

Lainaa kirjastosta, vähintään, mikäli olet yhtään kiinnostunut miehen tyylistä eikä hyllystäsi tai mielestäsi löydy vastaavaa tietoutta. Saatavilla luonnollisesti myös kustantajan nettikaupasta (39 euroa) sekä Kampus Datan verkkokaupasta (37 euroa, hae sanalla tyyliä). Löytyy halvimmalla myös kustantajan kirjakerhosta (23 euroa), mutta tällöin joudut liittymään jäseneksi sellaiseen. Varastosaldoista ei ole mitään tietoa.

Kirjasta löytyy ammattimaisempi arvostelu Sonera Plazan sivuilta. Siellä arvostelija on kriittisempi teosta kohtaan, mutta hänpä ei kuulukaan kohderyhmään.

P.S. Sivulta 15 löytyy tissinkuvia.