Juonipaljastukset

Media, tiistaina 17.8.2004,

Kasablogin Jussi kirjoitti jokin aika sitten fräntismistä, televisiokriitikko Mikael Fräntin harrastamasta tavasta kirjoittaa juonellisia paljastuksia sisältäviä arvosteluja maan johtavaan sanomalehteen. Jussi oli tuolloin erityisen tuohtunut tästä, nyttemmin lienee jo rauhoittunut.

Minulla on samantapainen ongelma kirjojen kanssa. Romaanien takakansiin laitetaan yleisesti muutaman kappaleen pituinen esittely kirjan annista. Tämä on ihan oikein, miten muuten tietäisi kirjan sopivan omaan makuun. Ellei ennestään tunne John Grishamin jurismiaihekeskeisyyttä tai Dick Francisin hevoshenkisyyttä, on takakansiteksti oleellinen osa lukukokemuksen kartoittamisessa. Itselläni tosin niin, että pysyn kaukana Francisin kirjoista. Yksi riitti vallan hyvin.

Varsinainen ongelmanpoikanen taas johtuu siitä, että takakansiteksti on kirjoitettu markkinoinnillisista syistä houkuttelevaksi. Houkutteleva on yhtä kuin oleellisien kohtien paljastamista itse kirjan sisällöstä. Taitava — siis oikeasta taitava, ei vain myynnillisesti taitava — takakansilyyrikko osaa muotoilla tekstinkäsittelyohjelmansa tuotoksen siten, että potentiaalinen lukija tietää kirjan sopivan hänelle, vaikkei mitään sanotakaan ääneen.

Sopivaksi strategiaksi ainakin minulla on muotoutunut tapa lukea vain sen verran, että saa selville kirjan aihepiirin. Esimerkiksi:

When a one-kiloton Russian nuclear demolitions bomb the size of a suitcase ends up in the hands of Saudi multimillionaire Osama bin Laden, the entire world sits up and takes notice. — —

David Hagberg: Joshua’s Hammer

Kyseessä on siis perinteinen trilleri, peruslukemistoa. Tässä vaiheessa tiedän, ettei luku-urakka voi mennä pahasti metsään, sen verran saman kaavan mukaan on kaikki trillerit tehty. Tietenkin kannessa esiintyvä räjähtävä silta voisi viitoittaa oikeaan suuntaan, muttei tietenkään aina. Ei kai haittaa, jos lukee samantien toisenkin lauseen:

And when the United States launches an attack on the terrorist’s base of operations in Afghanistan, killing his daughter, retaliation against America is inevitable. — —

Sama

Argh! Luin liikaa! Olen päässyt vasta sivulle 150 eikä kyseistä tapahtumaa ole vielä sattunut. Lisäksi tiedän alkuosan ripottelemien vihjeiden perusteella jopa sen miten tyttären menehtyminen tapahtuu. Alussa viritelty hienoinen jännite päähenkilön ja tyttären välillä on ollut turhaa. Mitään ei tule tapahtumaan. Kaikki sensualismi kaivoon vain.

Entä tämä sitten:

In Zurich, Switzerland, American investment banker Ben Hartman has arrived on holiday when he chances upon old friend Jimmy Cavanaugh—a madman who’s armed and programmed to assassinate. In a matter of minutes, six innocent bystanders—and Cavanaugh—are dead. — —

Robert Ludlum: The Sigma Protocol

No niin, ensimmäisen kappaleen tapahtumat onkin pedattu valmiiksi. Siitä vain lukemaan, jännityksestä ei ole tietoakaan. Onneksi teksti ei sentään kertonut miksi vanha koulukaveri on muuttunut psykopaattiseksi tappajaksi. Tässä tapauksessa olisi kannattanut jättää teksti lukematta kokonaan, ja luottaa Ludlumin tasaiseen laatuun — mikäli tietää mitä Ludlumin tasainen laatu tarkoittaa.

Otetaan kolmas esimerkki, lupaan sen olevan viimeinen:

Nobel laureate, international financier, and philanthropist Peter Novak—a billionaire who has committed his life and fortune to fostering democracy around the world through his Liberty Foundation—has been kidnapped. The terrorist known as the Caliph is holding Novak in a near-impenetrable fortress and has refused to negotiate for his release, planning instead to brutally execute his hostage in a matter of days…

Robert Ludlum: The Janson Directive

Ääni päässäni huutaa: LOPETA LUKEMINEN, LOPETA LUKEMINEN! Tähän mennessä ei ole vielä tapahtunut mitään, kidnappausta lukuun ottamatta, mikä varsinaisesti pilaisi lukunautinnon. Jospa uskoisin valoisaan tulevaisuuteen ja lukisin myös lopun tekstistä (varpaat ristiin):

Running out of time and hope, Novak’s people turn to a man with a long history of defeating impossible odds: Paul Janson—a legend in the notorious U.S. covert agency Consular Operations. Janson sets in motion an ingenious rescue operation. But the operation goes horribly wrong and Janson is marked for death, the target of a “beyond salvage” order issued from the highest level of the government. Now Janson is running for his life, pursued by Jessica Kincaid, a young agent of astonishing ability who can anticipate and counter his every move. To survive, Janson must outrace a conspiracy that has gone beyond the control of its originators. To win, he must counter it with a conspiracy of his own…

Sama

Mutta hei! Tuossahan ei ollut yhtään juonipaljastusta. Olenko vihdoinkin kohdannut täydellisen selitystekstin ilman pilaantumisen vaaraa (huomaa fräntimäinen lause)? Ehkä kaikki takakansitekstit eivät tulekaan saatanan oikealta puolelta.

No okei, onhan tuossakin teknisesti ottaen hieman paljastuksen makua: …goes horribly wrong… marked for death…, mutta muuten kirjoituksen kulku on varsin suotuisaa.

Mutta se hyvä puoli lähes kaikissa takakansiteksteissä on, ettei suurta juonellista skeemaa paljasteta koskaan. Sen selville saadakseen täytyy kirja lukea, ja jos kirjailija on yhtään hyvä, ei suurta yllätystä odota.

Niin, kirjoitin tämän jutun hieman karikatyyriseen sävyyn. Oikeasti paljastuksellisetkin kirjat ovat varsin viihdyttäviä ja nautinnollisesti luettavia, eikä maailma ole oikeasti niin musta kuin tässä aiemmin maalailin.